Keskiajan tultua jotkut eurooppalaiset sukupäälliköt olivat kasvaneet sotapäälliköiksi ja suurmaanomistajiksi. Heistä jotkut onnistuivat taistelemaan itsensä valtakuntien kuninkaiksi. Sotivat hallitsijat joutuivat sitten joko kunnia- tai taloudelliseen velkaan sotapäälliköilleen tai sodissa ansioituneille alaisilleen. Näitä velkoja hallitsijat rahan puutteessa maksoivat rälsseinä eli verovapaina maina tai läänityksinä eli maa-alueina veronkanto-oikeuksin.
Tällainen on Kymenlaakson vanhojen kartanoiden tausta, tunnetuin Wreden tarina.

Läänittäminen muodostui kuitenkin 1600-luvun puolivälissä valtontaloudelliseksi ongelmaksi, kun verovarat jäivätkin kartanoihin. Talonpojat, joita oli Kymenlaaksostakin edustajina valtiopäivillä, vaativatkin 1654 läänitysten palauttamista valtiolle. Myöhemmin tätä on nimitetty sosialisoinniksi, silloin reduktioksi eli peruutukseksi. Läänitykset peruutettiin 1682 muualla paitsi Wreden suvun kartanoissa Elimäellä ja Anjalassa sekä Creutzien Sippolassa ja Duwallien Kaarniemessä ja Tavastilassa sekä Wrangelin Kymenkartanossa.
Kuva Anjalan kartanosta, jossa on vankien ystävän Matilda Wreden museo: Terttu Iiskola

© 2005 Anaheim Finland Oy - Aikamatka Kymenlaaksossa - Elämäpeli Homo Kymiensis